kilppari

On hyvä että sosiaalisesta mediasta puhutaan jo laajemmalti, ihan sponsoroiduissa blogeissa saakka ja arvovaltaisemmalle kohderyhmälle kuin markkinoinnin varhaisille omaksujille. Näin hyvä koska kohta pääsemme puhumaan itse asiasta eli sosiaalisesta brändistä, sillä sosiaalinen media on kuitenkin vain kanava.

Pitkään hoettu kliseinen mantra idean merkityksestä ei ole ollut turhaa huutelua. Merkittävä haaste sosiaaliselle brändille on kuitenkin löytää sille sopivat sosiaaliset tilanteet ja tavat käyttäytyä – puhutaan siis brändin sijoittelusta ja sisällöstä.

Kun informaatio tarkoittaa viestiä jonka merkityksen vastaanottaja on tulkinnut, on aika päräyttävää huomata että olemme itse asiassa vasta siirtymässä datamarkkinoinnista informaatioaikaan. Sen verran vähäistä on transmediallinen kampanjointi ja eri toimenpiteen osasten suunnittelu synergiseksi kokonaisuudeksi. Haluamme kaikki tilaa omalle tulkinnallemme, mutta harvassa on ne kerrat kun oman oivaltamisen onnentunne meidät valtaa.

Siinä missä ideat (aatteet, arvot, eettiset käsitykset, maailmankatsomukset, teoriat) ovat sisällöllisiä yksiköitä, meemit ovat vapaan tai tuotetun valinnan kohteena olevaa informaatiota.[2] Meemin valikoituminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, jossa ihmiset sekä kopioivat toinen toistensa valintoja että haluavat erottua muista. [Lähde: Wikipedia]

Hyvältä idealta vaaditaan erittäin paljon, muuten meemimarkkinointi tulee ja putsaa pöydän. Pitäkäähän siis ideanikkaripertsat varanne, sillä meemilaaksoon on tullut kevät!

Hop hop tekemään sosiaalisia brändejä!

Teknokraattinen lähestyminen, jossa tekniikan hallitsijoilla olisi kaikki valta on niin antiikin Kreikkaa. Vaikka Kreikan asia on meidän asia, niin voitaisiinko sopia että on ihan jees pitää konepelti kiinni, luottaa huoltohenkilökuntaan ja keskittyä itse siihen miten kanava palvelee parhaiten oman sosiaalisen bränditavoitteen saavuttamisessa. Ettei tarttis mennä konehuoneeseen, vaan vois pysyä komentosillalla, jonne markkinakarit ja paratiisisaaret näkyvät parhaiten.

Onhan se nyt tuloksekkaampaa keskustella siitä miten jotain käytetään, kuin siitä mitä se on. Muistetaan kuitenkin, että diskuteeraaminen sopii länsinaapureillemme ja että me olemme tekijäkansaa, eli hop hop tekemään sosiaalista brändityötä.

Koskakohan viimeksi autokoulussa opetettiin auton mekaniikkaa ja kaasarin purkamista? Koskakohan sponsoroiduissa blogeissa puhutaan sosiaalisista brändeistä?

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

lego_alku

Olipa kerran tarinan alku, keskikohta ja loppu. Alkunsa sai brändiviesti, edetäkseen keskialueen kautta päätyyn, jossa loppu koitti. Sama toistui kerta toisensa jälkeen, milloin missäkin välineessä eikä mikään voinut muuttaa tarinaa. Siitä piti tarinanikkarit hyvää huolta, olihan heillä maineen- ja brändinhallinta osana toimenkuvaa.

Kävi kuitenkin niin että tämä tarina tarinasta saavutti oman loppunsa. Tuli ilmi että kuulijakunta alkoi haluta jotain uutta. Muutakin kuin sitä vanhaa kaavaa. Mitä jos pääsisi itse vaikuttamaan sisältöön? Ainakin vapaus valita omat tarinat nousi arvoonsa. Tuli siis aika kuopata se bränditarina jonka tunsimme.

The End Of Storytelling

Itseään toistavan tarinan korvaajaksi on löytynyt narratiivi (myöh. kertomus). Semanttisesti tarina ja kertomus ovat lähellä toisiaan mutta ajatuksellisesti voidaan lähteä siitä että kertomus on se parempi vaihtoehto luoda brändimerkitystä. Kertomuksen merkittävin etu on mahdollisuudessa kertoa viesti eri tavalla eri yksilöille ja edelleen eri ryhmille. Näin jokainen kertomukseen osallistuja on vuorovaikutuksellaan vastuussa siitä, millaiseksi kertomus muodostuu.

Kertomuksen tapahtumien ei tarvitse edetä kronologisesti. Mahdollisuus takaumiin luo oman haasteensa ja mielenkiintonsa markkinointiviestinnän suunnitteluun. Entä miten otetaan huomioon kertomusten kohdat jotka eivät suoraan kuljeta juonta eteenpäin? Miten myyn tämän asiakkaalleni joka ei tunne transmedia-ajattelua?

Transmedia on fragmentoitunut ja monitulkintainen kokonaisuus, jossa eri sisältöjä levitetään yleisölle eri kanavien kautta. Transmedia käyttää fragmentoitumista eli sirpaloitumista voimavarana kuljettaessaan yleisöä eri kohtaamispisteidensä välillä, siten että yleisö muodostaa ketjuttuneesta kokonaisuudesta oman tulkintansa.

Ajatella, minulle ei siis enää pakkoannostella markkinointipropagandaa. Voin siis itse vaikuttaa brändisisältöön ja jammailla brändini kanssa kuten haluan. Toimii!

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja