Laiturin nokka, läppäri, projekti ja vapaus tehdä töitä etänä kun haluaa – varteenotettava vaihtoehto monille, ainakin näin kesäisin.
Fyysinen läsnäolo on ollut mahdollista korvata hyvillä sähköisillä yhteyksillä. Kun samalla työn muoto on muuttunut teollisesta linjatyöstä teolliseksi osa-projekti-työksi, on tullut mahdolliseksi istua laiturinnokassa läppäri sylissä ja mokkuloida inputtia tiimi-veljille ja –siskoille, vaikkapa vastarannalle saakka.
Valitettavasti brändi-imagoa ei pystytä enää kehittämään merkitykselliseksi etätöimällä – siis tekemällä etänä. Nykyajan kasvubrändit ovat lähellä käyttäjiään ja ne jatkuvasti osallistuvat ja käyttäytyvät ostajiensa ehdoilla. Koska imagonrakentamisen formaatti on muuttunut on luonnollista ajatella että toiminnankin pitäisi muuttua. Toiminta muuttuukin sosiaaliseksi brändityöksi joka tapahtuu lähellä.
Branding by selling
Sen sijaan että luukutetaan väittämiä tyhjeneville ei-kiinnostuneille katsomoille, ollaankin mukana niissä kohdissa jotka ovat tärkeitä. Myydään siis ideaamme eri tavoilla, eri paikoissa – esim. kytketään se kiinnostaviin ja brändiämme tukeviin muihin tuotteisiin. Tai esitellään sanomamme yllättävässä paikassa yllättävällä tavalla, siten että pakettiin kuuluu ostomahdollisuus tai ainakin kokeilu&suosittelu.
Mennään sinne missä porukka on vastaanottavaista, eikä yritetäkään kammeta heitä väkisin paikkaan tai tilanteeseen joka ei tarjoa heille mitään kiinnostavaa. Tehdäänkin jatkossa valinnat sisällön kautta ja arvotetaan viestimme kanavointi sen mukaan miten pystymme vaikuttamaan yleisöömme – tai vaikuttamaan jopa yhdessä yleisömme kanssa.
Tekeminen on päivän sana. Toistaiseksi teko viittaa kielessämme myös keinotekoiseen mikä on kerrassaan etääntynyt tulkinta – ei anneta sen häiritä työtämme teko-brändien lähellä.
Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja
Pörssikurssista hukkunut puolet. Meksikonlahteen vuotanut öljyä tuplasti luultua enemmän. BP on vastuussa mutta millä tavoin se kantaakaan vastuunsa?
Öljykatastrofin tiedottamiseen ja hoitoon liittyen on Carl-Henric Svanberg, BP:n hallituksen puheenjohtaja, saanut itse vapaan maailman johtajankin käämit punoittamaan kuin kotikaupunkinsa Blackhawksien pelipaita. Kuinka epäruotsalaista on ollut välttää diskuteeraamista ja esilletuloa vaikean aiheen kanssa. Toisaalta pikainen Wikipedia tsekkaus avaa osaltaan tätä käyttäytymistä.
Wikipediasta kopioituna BP (yritys):
Yhtiötä kohtaan esitettyä kritiikkiä
Vuosina 2000 ja 2005 BP oli listalla “10 huonointa yritystä” ympäristö- ja ihmisoikeustoimien perusteella. Vuonna 2009 BP oli Viherpesijä -palkintoehdokas ympäristötietojen liioittelusta (Greenwash Awards). Greenpeacen mukaan BP investoi vuonna 2008 20 miljardia dollaria fossiilisiin polttoaineisiin ja 1,5 miljardia uusiutuvaan energiaan. Tammi-syyskuussa 2009 BP käytti yli 7,5 miljoonaa dollaria Yhdysvaltojen kongressin ja liittovaltion lobbaukseen. (Lähde: Wikipedia)
Hiljaiseloon on varmasti vaikuttanut se että tuho tapahtuu meren pinnan alla. Se että 6 miljoonaa litraa raakaöljyä kaadettaisiin joka päivä Meksikonlahden rantavesiin liejuuntumaan hiekkarannoille kyllä vauhdittaisi tiedottamistakin. Poissa silmistä, poissa mielistä – ei siis tehdä mitään ellei ole ihan pakko…
BP jatkaa asian hoitamista kuten sen odotetaankin ja omasta mielestään kuuluukin. Se dumppaa tietoa verkkosaitilleen samalla paineella kun pohjasta nousee öljyä. Ja kun keskittyy riittävästi yksityiskohtiin, katoaa kokonaiskuva myös suurelta yleisöltä.
Toivotaan että homma saadaan haltuun nopeasti ja ettei Shellin hallituksen puheenjohtajasta saada vertailukohtaa vastaavan katastrofiviestinnän hoitamiseen.
Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja
- – - -
[Kuva BP: These images are the copyright of BP p.l.c. and are made available in good faith. You may reproduce the images on the understanding that (i) any reproduction of these images will include the following acknowledgement adjacent to the image(s) used - '© BP p.l.c.' and (ii) these images will not be used in connection with any purpose that is prejudicial to BP, its officers or employees or any other third party. The images may not be sold on.]
Jätskiuutuudet, festaripromot, jalkapallo ja se että saa suunnitella ensi talven juttuja – siinä varmat kesän merkit.
Jäätelörintamalla tästä kesästä tekee poikkeavan aikaisempiin verrattuna, omien havaintojeni mukaan, vähäisempi mainospainoistus. Toukokuun lämmöt olivat kuitenkin kohdallaan ja jäden syöminen saatiin käyntiin ajoissa mikä tekee kulutukselle hyvää. Nyt on hyvä tuutata menemään läpi kesän vaikka sataisi kissoja ja koiria. Erityiskiitokset laku-Ainosta.
Kaikki menee kaikille festareille. Toimii kuin junan vessa silloin ennen kun junat liikkuivat luotettavasti. Ennen festivaaleille mentiin musan perässä, sitten kaverit ja itse kokoontuminen (lue dokaus) vaihtui tärkeämmäksi. Ehkä kaupalliset palkinnot ottavat jatkossa yliotteen syistä mennä festareille… toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.
Jalkapallo on tietenkin Jo’bulani tai Jabulani. Tuli taas se kesä kun tuotekehittäjät ovat olleen erityisen ikäviä kassareita kohtaan – tuloksena sellainen arvokisapallo jota on taas ihan sietämättömän vaikea ottaa kiinni. Ihan katastrofi, ei voi pelaa jos tulee maaleja. Uskallatko siis katsoa kaikki pelit? Tällä kertaa voittajakin on vielä epävarma. Normaalisti kisajärjestäjä voittaa, mutta nyt RSA kaipaa lisää kisavieraita käyttämään jokainen sen arvioidun 3000 Euroa, kiitos. Toivotaan kuitenkin hyviä kisoja ja että Afrikan maine kasvaa vaikka rahat menisikin.
Helmenä pohjalla on kuumottaa itseään kesähelteillä ensi talven kampanjoista ja muista pakkashauskoista toteutuksista. Markkinointi käy edellä aikaansa, ollen suunnittelupöydällään kohta jo ensi vuoden festareissa. Nautitaan kuitenkin nyt tästä kesästä lakujätskin, fussballin ja promojen kera.
Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja
