Mainostoimisto W.Steinmann

Kerro mitä tapahtuu elämässäsi 24.7.10 video-klipin muodossa ja olet mukana tekemässä elokuvaa, jonka Ridley Scott ja Kevin Macdonald ohjaavat ja editoivat. Ensi-ilta on 2011 Sundance filmifestivaaleilla.

Sosiaaliselle brändille on ominaista osallistuminen ja keskustelu. Ajatus ottaa ihmiset mukaan suunnittelemaan toimintaa ei ole mikään uusi, sillä kuluttajatutkimusten ja -paneeleiden kautta markkinoijat ovat saaneet luotua kuvaa, joskus jopa harhakuvaa, siitä mikä voisi ns. upota porukkaan.

Verkko on kuitenkin mahdollistanut laajemman ja syvemmän yhteistyön brändin ja käyttäjänsä välille. Crowdsourcing eli talkoistaminen antaa käyttäjille valtaa vaikuttaa ja näin sitouttaa heitä toimintaan ja ennen kaikkea brändiin. Annetaan ihmisten päättää mitä he haluavat, niin he todennäköisesti haluavat sitä. Tämä voidaan tehdä eri tavoilla, mutta sosiaalisen brändin malli on se joka saa paketin toimimaan.

Merkityksellisyyden happotesti

Ota brändisi ja kutsu ihmisiä talkoisiin – jos talkooporukkaa kerääntyy, muutenkin kuin vain syömään sitä talkoomakkaraa ja juomaan vissyä, ollaan hyvällä pohjalla. Jos he alkavat vapaaehtoisesti ideoimaan ja työstämään brändisisältöäsi olet jo kyennyt toimimaan merkityksellisesti.

Jos käy kuitenkin niin että kukaan ei ilmoittaudu, on syytä miettiä missä vika, miksi ei kiinnosta. Kovin pitkälle ei nykymarkkinoinnissa pääse aivan-sama-sisällöllä.

Kaupan merkit sosiaalisina brändeinä

Kaupan merkit tarjoavat merkityksellisyyttä, usein halvan hinnan muodossa eli näin ne tarjoavat kuluttajille aidon syyn olla kanssaan tekemisissä.

Kaupan merkit kuuntelevat kuluttajaa kopioimalla suosittuja tuotteita ja tarjoamalla niitä kohderyhmälleen merkityksellisessä muodossa.

Ne eivät keskeytä, eivät pakkosyötä, eivätkä näyttäydy keinotekoisina pintoina vaan ne käyttäytyvät tarinansa mukaisesti.

Toimit sitten millä tontilla tahansa, on talkoistamisessa hyvää potentiaalia kasvattaa brändiäsi – sosiaalisesti.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Tuttu logo otettu muokattuna käyttöön viestimään ristiriitaista viestiä merkin omaa aikomusta vastaan – Anti-Capitalist, Fail.

Tuttua logoa hyödynnetty oman asian kommunikoimiseen ilman suurempaa tarkoitusta vahingoittaa luovuttajalogoa – ADHD, milf inside.

Otetaan kilpailijan käyttämä ja toisen kilpailijan jopa rekisteröimä sana tai ilmaus ja käytetään sitä omassa mainonnassa…ei kuullosta kovinkaan reilulta.

Brändikaappaus käyttäjien ehdoilla

Paras brändikaappaus on kuitenkin se kun saadaan ihmiset omaksumaan juuri se meidän brändi ja korvaamaan sillä kaikkea mahdollista. Näin on tehnyt Uniqlo  erittäin onnistuneessa ja luovassa tekno-lähtöisessä Lucky Switch kampanjassaan, jossa ihmiset vapaaehtoisesti ottavat vastaan Uniqlo sisältöä millä sivustoilla vain käyvätkään. Kertokoon Uniqlo Lucky Switch -video loput. [valitettavasti tekijä estänyt embeddauksen eli kannattaa avata uuteen välilehteen..]

Nykykaappausten kärkisijoille sijoittuu myös se kun yleisö kaapataan osaksi sisältöä. Forever21 loi “panttivangeilleen” Tukholma-syndrooman sekunneissa omalla Time Square toteutuksellaan. Tälläkin kertaa videon upotus on no-go joten…Forever21 videoon tästä.

Kaapataan kun tavataan. Vai miten se nyt oli….

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Vero laski ja vero nousi eilen. Ruoka pyritään tasa-arvoistamaan, oli se sitten ostettu kaupasta tai ravintolasta. Makeisvero nousee kait, olematta kuitenkaan tasa-arvoinen herkkuvero jos ajatellaan sen säätämisen ehdotusperustetta eli kansanterveydellisiä perusteita. Sokerilimun, luonnon kivennäisveden ja ksylitolipastillien tasapäistäminen verotuksellisesti johtuu vain rahankeruusta, ei mistään yhteiskunnalle toissijaisesta asiasta kuten terveydestä.

Tasa-arvottomuutta edustaa myös veroehdotusluonnoksen kohta jossa esitetään, että aivan pienimmät makeis- ja limonadivalmistajat säästettäisiin verolta. Eli että pienen valmistajan limupullon 17 sokeripalaa ei olisi terveydelle haitallista, mutta ison valmistajan vastaava on.

Perinteisten ratkaisujen on sanottu olevan vero joka maksetaan innovointilaiskuudesta.

Miten ruoka&herkku-veroajatukset toimisivatkaan markkinoinnissa?

Ideoita verotettaisiin tasa-arvoisesti oli ne sitten ostettu mainos-, media-, tapahtuma-, viestintä-, digitoimistoista, tuotantoyhtiöistä tai sisäisistä palavereista. Lähtökohtana olisi ideoiden hinnan lasku kanavissa joissa työllistävä vaikutus toisi lisää markkinoinnin toimintamahdollisuuksia, eli siirtää ideamyyntiä perinteisistä ideatoimistoista uusiin ideatoimituksiin.

Perinteisten ideoiden vero nousisi, eli pertsan hinnat kääntyvät ylös, paitsi pieniltä toimijoilta, kuten freelancer-ohjaajilta, jotka pystyvät operoimaan perinteistä mallia edullisemmin. Perinteisten ideoiden hintojen nousun tavoitteena on ohjata tekemisiä tehokkaampiin, moderneihin ratkaisuihin. Se että digitoimisto myy siiloideaa ei voi jäädä perinteisen idean veromäärityksen ulkopuolelle. Myöskään ädvö-hemmojen digisiilokiusaus on voimakkaan verotuksen alla, sillä jos idea ei liity kaikkeen, ei se liity mihinkään.

Verot alas ja hinnanlasku uudelleeninvestointina markkinointiin tehokkaamman ja paremman lopputuloksen kerryttämiseksi. Siinä progressiivisen markkinoinnin hallituksen suositus verovaliokunnille.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja