Interesting news, Mozilla is planning to expand the web typography universe by introducing a new type format – cutely called WOFF.

Digital design has needed these kind of tools for a long time now, the browser compatible fonts work from legibility standpoint but limit the brand (or individual) expression palette. We can now design from ground up and make sure that the aesthetics are totally in line with the desired message.

sIFR has been useful and much used in the past, but rendering large masses of type is extremely arduous and needs lots of processing power.

Possible apologies for a nerdish topic, however I feel that tools like these expand the toolset that we as designers have and elevate the web typography standards to new levels.

More here.

Petri Lattu

No related posts.

Sometimes it’s good to be ancient. You get to know a lot of people and sometimes have access to them.

I have been talking now to around 10 major decision makers in the marketing/communications field about their vision on the shape of the agency of the future. Thanks to everyone I’ve already met. More discussions to follow.

Here is small recap on what has been discussed, please note that these topics are nothing new – not re-inventing the wheel here:

Agencies cannot rely on the traditional copy/ad model of working too much longer.

Since the fragmentation means that we have millions of possible channels to choose from and if communications design changes from creating “small miracles” (Markku Rönkkö) to longer term narratives the core creative output has to allow that. Opinions vary from planners coming to the forefront that fun a network of specialist creatives to strategist/conceptualist hybrids forming the team of the future.

Lot has been said about our industry where the – basically handcraft based – know-how of our creatives is losing relevance. There is always a better illustrator/layout artist one connection away, and sometimes the words needed have to be stylistically very different from ad speak. Sometimes, dramaturgy is more important than scriptwriting.

This seems to be one of the issues that almost all people are thinking about, how to make the agency’s product more versatile and relevant in the myriad situations it might be needed in.

The next wave of talent isn’t interested in working at agencies anymore.

There are a large amount of young talented people that see alternatives to the traditional agency career path. They either possess specialist skills that they want to develop, or they just like to work at a more leisurely pace – reasons vary but the conclusion remains that agencies have been losing pull to attract the best talent.

If the agencies wish to remain relevant this conundrum needs to be solved in some fashion, either by creating workable virtual teams or by fixing something that is wrong within the agency structure. There also are a lot of people that still wish to work at the agencies, but the trend is clear that their appeal has diminished in recent years.

Change management should be an offering.

Everything changes all the time at a rapid pace, and so if the client’s wish to become reactive instead of pre-planned they need help in doing so. Ideas are the core offering but allowing idea delivery is as important if the client’s organization is built on buying traditional advertising. This is different from the traditional project management side of things, it usually needs deep insight on the client’s reality and even possible staffing/body leasing solutions.

Here is just a few topics covered, more to follow and I am looking to publish the results of the interviews in some narrative form when they are all concluded.

Petri Lattu

No related posts.

I am currently writing a proposal for an energy drink, and this brought out an idea I have been toying with in the past as well.

Brands attach, or used to attach themselves to certain lifestyle connotations – be it sports, culture or some other field of interest. Since some of these cultures appeal to a larger mass than the people actually doing these things – brands wish to add cache to themselves by lending “cool” from these tribes.

All good and well, except not.

Borrowing cool is just that, borrowing. Things like skateboarding or other “edgy” sports for instance are the most branded environments around, just compare the number of brands these people display to lets say – athletics.

Some of these brands come from the culture and are proudly worn as signs of association to a certain subtype or philosophy but not all by a mile.

I wonder, if a snowboard movie starts playing on the customers mind when he/she drinks a can of Red Bull.

I also wonder if these associations have the desired effect – cool/cachet by association always loses to being cool.

Brands aren’t communicative entities anymore, they are cultures. Maybe we should dig a bit deeper than we often do now, and find some real foundations on which to build on – and create communicative vehicles from these assets.

If a company creates door hinges, and do a good job at it – they could build communication based on openness, but what they could also do is to create activities based on ease of use, opening new horizons, access or some other conceptual framework.

Door hinge company 1:

Openness : Advocate gay rights

Door hinge company 2:

Openness : Good business governance and transparency/CSR programs

Door hinge company 3:

Openness : Allow the audience to get ahead by creating opportunities for minorities

Door hinge company 4:

Coolness : Use Parkourists to illustrate the ease on how the hinges work

One of these creates advertising, three create cultures.

The three also are brand companions instead of being communicators. They create ideologies instead of associative references.

More ramblings to follow, as i just started at W. Steinmann – my job is to plan an idea on how this industry of ours could create aforementioned culturally relevant brands. I also work here as a creative director for now.

Petri

No related posts.

Taustaa

Karjala on ollut Suomen lätkämaajoukkueen yhteistyökumppani jo vuosia ja  yhteistyön kaupallista kulmaa haluttiin uudistaa kunnolla. Karjalan kaupunkilaista mielikuvaa haluttiin vahvistaa nappaamalla MM-kisoista kiinnostunut kohderyhmä – suomalaiset miehet – haaviin jossakin muualla kuin itse kisalähetysten aikana, joissa emme voineet Karjalan tarinaa virallisena kisaoluena kertoa. Tässä havaittiin mahdollisuus myös uudistaa perinteistä sponsorointikuviota ja lähestyä lätkäkokemusta Karjala-miehen omasta näkökulmasta.

Kohderyhmä ja tavoitteet
Karjala halusi taklata muut merkit jääkiekkokisojen aikaan ja mediakampanjan tavoitteeksi päätettiin rajata 25-35 -vuotiaiden miesten kohderyhmä ja heidän haltuunottonsa. Lisäksi tavoitteena oli saada käytettyä pieni mediabudjetti tehokkaasti hyödyksi panostamalla koko budjetti lyhyelle reilun parin viikon kisoihin osuvalle ajalle ja saada aikaan konkreettista myyntiä mielekkäällä katteella, ei hintakilpailulla. Karjalan kaupallinen tavoite oli säilyttää tölkin lanseerausvuoden jälkeinen markkinaosuus huhti-toukokuun jaksolla.

Luova ratkaisu
Karjala kunnioitti siniviivaa ja päätti dominoida kuluttajien päiviä sen sijaan, että olisi lähtenyt taistelemaan illoista, jolloin matsit lähetettiin tv:ssä. Lätkäkisojen ajaksi lähdettiin tavoittelemaan netissä päivisin viihtyvää kohderyhmää välineinä radio ja internet. Samalla totesimme, että kyseiset kuluttajat eivät ole kiinnostuneita perinteisestä mainonnasta vaan tarvittiin vahvaa, branded content -tyyppistä sisältöä. Syntyi tarina suomalaismiehestä, joka löi vetoa kaverinsa kanssa siitä, että pääsee katsomaan MM-finaalia Quebeciin ilman omaa rahaa. Suunnitteluun saatiin mukaan Radio Rock, joka oli kiinnostunut uudesta tavasta tehdä lätkäaiheista ja puheenaiheita herättävää sisältöä.

Tuloksena oli mieleenpainuva tarina Petestä Kanadassa.

Tarina
Pete aloitti seikkailunsa keräämällä matkarahaa helsinkiläisiin baareihin sijoittamillaan keräysämpäreillä. Peteä kannustamaan luotiin Facebook-ryhmä, jonne Pete kutsui kaverinsa. Ryhmän suosio toi tarinalle uskottavuutta. Radio Rockin aamushown juontajat huomasivat keräyslippaat ja päättivät auttaa Peteä hankkimalla tälle sponsorin, Karjalan, joka saatiin nivottiin näin luontevasti osaksi tarinaa.

Karjala sponsoroi Petelle matkat Kanadaan, mutta paikan päällä hänen oli pärjättävä omillaan. Vastineeksi Pete dokumentoi matkansa kulkua päivittäisillä videoraporteilla blogissaan. Bannerimainonnan ja Radio Rockin avulla kuluttajat ohjattiin Peten blogiin. Peten matkan varrelle osui runsaasti vastoinkäymisiä, suomalaisia pelaajia, järjestäytyneitä mustanpörssin kauppiaita, faneja sekä Kalervo Kummola.

Esiinnyttyään kanadalaisen sanomalehden etusivulla Petestä tuli pienehkö kisajulkkis myös kanadalaisten parissa, mutta hän muuttui myös MM-kisajärjestäjille merkityksi mieheksi, mikä hankaloitti tehtävän suorittamista huomattavasti. Siitäkin huolimatta Pete selviytyi finaaliin ja kampanja ylitti tavoitteensa selkeästi.

Tulokset
Peten blogisivulla kävi yli 100 000 vierasta reilun parin viikon aikana ja Peten persoonallisia, usein myös Leijonatölkkejä esitelleitä videoraportteja, katsottiin Youtubesta 125 000 kertaa. Blogissa käytiin erittäin vilkasta keskustelua Peten kommelluksista ja kaiken kukkuraksi saimme ilmaista julkisuutta kymmenessä kotimaisessa mediassa ja parissa kanadalaisessakin.

Radion ja bannerimainonnan yhdistelmä toimi, ja klikkiprosentit olivat erinomaisia. Myös useat lehdet Helsingin Sanomia myöten innostuivat kirjoittamaan Peten matkasta ja mikä parasta, Karjalan 0,56l tölkkejä myytiin huhti-toukokuussa lähes miljoona kappaletta, myynti kasvoi komeat 46 prosenttia edellisvuotta 20% pienemmällä kampanjabudjetilla.

Tulokset vakuuttivat myös Effie Finland palkintoraadin, kampanja voitti internetpainotteisten kampanjoiden sarjassa hopeaa.

Kampanjaelementtejä

• Peten Blogi
• Pete Finaaliin facebook-ryhmä – kampanjan aikana yli 550 jäsentä
• Peten kisaraportit YouTubessa

No related posts.