Mainostoimisto W.Steinmann

Vero laski ja vero nousi eilen. Ruoka pyritään tasa-arvoistamaan, oli se sitten ostettu kaupasta tai ravintolasta. Makeisvero nousee kait, olematta kuitenkaan tasa-arvoinen herkkuvero jos ajatellaan sen säätämisen ehdotusperustetta eli kansanterveydellisiä perusteita. Sokerilimun, luonnon kivennäisveden ja ksylitolipastillien tasapäistäminen verotuksellisesti johtuu vain rahankeruusta, ei mistään yhteiskunnalle toissijaisesta asiasta kuten terveydestä.

Tasa-arvottomuutta edustaa myös veroehdotusluonnoksen kohta jossa esitetään, että aivan pienimmät makeis- ja limonadivalmistajat säästettäisiin verolta. Eli että pienen valmistajan limupullon 17 sokeripalaa ei olisi terveydelle haitallista, mutta ison valmistajan vastaava on.

Perinteisten ratkaisujen on sanottu olevan vero joka maksetaan innovointilaiskuudesta.

Miten ruoka&herkku-veroajatukset toimisivatkaan markkinoinnissa?

Ideoita verotettaisiin tasa-arvoisesti oli ne sitten ostettu mainos-, media-, tapahtuma-, viestintä-, digitoimistoista, tuotantoyhtiöistä tai sisäisistä palavereista. Lähtökohtana olisi ideoiden hinnan lasku kanavissa joissa työllistävä vaikutus toisi lisää markkinoinnin toimintamahdollisuuksia, eli siirtää ideamyyntiä perinteisistä ideatoimistoista uusiin ideatoimituksiin.

Perinteisten ideoiden vero nousisi, eli pertsan hinnat kääntyvät ylös, paitsi pieniltä toimijoilta, kuten freelancer-ohjaajilta, jotka pystyvät operoimaan perinteistä mallia edullisemmin. Perinteisten ideoiden hintojen nousun tavoitteena on ohjata tekemisiä tehokkaampiin, moderneihin ratkaisuihin. Se että digitoimisto myy siiloideaa ei voi jäädä perinteisen idean veromäärityksen ulkopuolelle. Myöskään ädvö-hemmojen digisiilokiusaus on voimakkaan verotuksen alla, sillä jos idea ei liity kaikkeen, ei se liity mihinkään.

Verot alas ja hinnanlasku uudelleeninvestointina markkinointiin tehokkaamman ja paremman lopputuloksen kerryttämiseksi. Siinä progressiivisen markkinoinnin hallituksen suositus verovaliokunnille.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Unless your advertising is based on a Big Idea, it will pass like a ship in the night.
-David Ogilvy-

On merkittävä ero siinä perustuuko mainonta isoon ideaan vai onko mainos iso ideamme. Ideoita tarvitaan vaikka luovuutta halutaankin blogistanissa verrata eri ruumiineritteisiin.

Kun ideoita tarvitaan ja niitä myydään asiakkaalle, niin onhan se ymmärrettävää että iso idea on arvokkaampi kuin pieni idea. Tottakai me lähdetään ison idean kautta liikkeelle. Iso toimii paremmin kuin pieni, eiks je?

Kirjoitetaanpa Ogilvyn näkemys tälle vuosituhannelle…

Unless Big Idea is based on outpost strategy, it will pass like a ship in the night.
-W.Steinmann-

On vaikea luopua isosta ideasta, eikä välttämättä ole mitään syytäkään. Kuitenkin se missä iso ideamme esiintyy ja miten se käyttäytyy muuttuu ratkaisevasti.  Mainossuoriteperusteinen markkinoinnin suunnittelu on pimeän yön lipuja ja sen edustajat kadonneita seiloreita.

Iso idea löytyy jatkossa taustalta ja ohjaa toimenpide-fragmenttejamme kasvavaksi kokonaisuudeksi. Ja kun yleisömme löytää ison ideamme omilla yksilöllisillä tasoillaan, muuttaa se brändimme merkitystä.

Mr. Big Idea, on tullut aika luovuttaa päänäyttämö ja siirtyä ohjaajan jakkaralle. Markkinointiyhteisö kiittää ja luottaa kykyynne tuottaa menestystä uudessa roolissanne.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Kun tarjonta ylittää kysynnän, vaikuttaa se hintoihin laskevasti. Chris Anderson väittää kirjassaan ”Free: The Future of a Radical Price” että kaikki asiat jotka ovat tehty ideoista, kohtaavat vääjäämättömän hintojen laskun paineen. Aivan kuten Stewart Brand on julistanut: informaatio haluaa olla ilmaista.

Sosiaalista mediaa on helppo lähestyä ilmaisena, sillä ainakaan vielä mediatoimistot eivät myy sosiaalisen median viraaliefekti- ja suositteluratkaisuja kohderyhmäkauppana. Sossu nähdään yksinkertaisimmillaan brändin Facebook sivun pystyttämisenä ja sehän ei maksa muuta kuin vähän aikaa tekijältään.

Media ilmainen, tuotanto maksullinen. Rynnättäisiinkö siis sosiaaliseen mediaan ja luukutettaisiin kaupallista hapatusta ihmisille siellä missä he ovat? Itse en ainakaan halua olla FB’ssä ideaköyhän mainospommituksen kohde, joten en voi tätä kenellekään muullekkaan suositella.

Konventioiden rikkominen

Halpa ei voi olla hyvää on esimerkki konventiosta, joka on saatu murrettua tuotantoteknisellä tehokkuudella. Uuden markkinointitavan merkittävin haaste on murtaa konventio siitä, että ilmainen on arvokkaampaa kuin maksullinen. Jos tieto haluaa olla ilmaista ja ihmiset haluavat asiat ilmaiseksi, tulevat nämä kaksi asiaa muuttamaan tavat joilla markkinointiorganisaatiot ja -ohjelmat tulevaisuudessa rakentuvat.

Vaikka joku aina maksaa sen ilmaisenkin lounaan, on ymmärrys itsestään levittyvästä viraalimarkkinoinnista ja peer-to-peer suosittelusta ottanut tuulta alleen, sillä kyllähän se ilmaisuus kiinnostaa myös ostajaa.

Markkinointiorganisaatiolla onkin edessään muutosjakso, jonka aikana valmistellaan markkinointipossen kyvykkyys siirtyä ostajan puolelta tuottajan jakkaralle. Jatkossa markkinointipäällikkö ei ole erikoistunut vain median ostamiseen vaan myös mediana olemiseen, sillä siksi vahvasti brändi on läsnä kaikessa mitä tehdään.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta parantaa fiilistä. Brändi ei siis jatkossa voi ostaa itselleen suosiota vaan se täytyy ansaita tekemällä, mieluiten joka päivä.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Donald Rumsfeld lanseerasi jokunen vuosi sitten ajatuksen miten tulevaisuuden tapahtumia voidaan lähestyä. Hän jakoi näkymät kolmeen luokkaan: known known, known unknown ja unknown unknown.

Tiedämme asian ja sen toteutuvan on helpoin suunnittelun lähtökohta. Talvi tulee ja tiet jäätyvät. Vaihdan siis autoon talvirenkaat.

Tiedämme asian joka voisi tapahtua, mutta emme ole varmoja toteutuuko se, onkin jo vaikempi. Kilpailijallamme on kyky kopioida innovaatiomme? Miten toimin tämän tiedon valossa?

Entä sitten viimeisin: emme tiedä mitä tulee tapahtumaan emmekä siis voi tietää toteutuuko se. No…tästä en ole kuullutkaan. Odotellaanko siis yllätystä, sillä mitä tässä nyt tehdäkään voisi?

Vaikka Mr. Rumsfeld käytti tätä ajattelumallia Irakin sodan yhteydessä ja tiedämme että kyseinen operaatio ei mennyt ihan putkeen, ei silti hylätä ajatusta vielä. Tärkein oppi markkinoijalle on keskittyä faktoihin ja olennaisiin asioihin sekä tehdä olettamia. Yhtä tärkeää on suunnitella odottamatonta.

Se joka kykenee tuomaan markkinoille kilpailijoita ja kuluttajia yllättäviä asioita (unknown unknown) saa etulyöntiaseman, sikäli kun tuotava juttu on merkityksellinen. Uuden-uuden ja uuden-vanhan idean ero on merkittävä, sillä kyseiset asiat kalastellaan eri lammikoista, eikä ensimmäistä aluevettä ole jakamassa muut.

Puskista nousevatkin ne menestystarinat, mustat joutsenet tai vastaavat, jotka osoittavat että epätodennäköisen erottaa todennäköisestä vain kolme kirjainta. Vaikka ideaa ei ole voitu osoittaa hyväksi ei se tee siitä huonoa. Ehkä juuri yllätysmomentti onkin se tärkein tekijä nykymenestyjille. Itsekin tiedän harvoin mitä haluan ennen kuin näen sen….niin yksinkertaista on yllättävän hyvä.

Lisää Donald Rumsfeldin uskomattomia viisauksia ja ei-niin-viisauksia…

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Miten erottaa idea toteutuksesta? Markkinoijille ei useinkaan riitä pelkkä rautakanki vanhan vitsin mukaisesti vaan tarvitaan terävämpiä työkaluja.

Uudistimme suunnitteluprosessimme tavoitteenamme parempi luovan työn johtaminen kuluttajatarpeista lopputoteutukseen. Huomasimme että sanaa idea käytetään mitä moninaisimmilla tavoilla ja usein idea -termin väärinkäyttökin on verrattoman helppoa.

Hyvä idea vastaa brändin tarjoamaan hyötyyn, on merkityksellinen kohderyhmälle, avaa järki- tai tunneperäisen uuden katsontakannan ja on kilpailijoista erottuva. Liian usein kuitenkin arvioimme markkinoinnin toteutusta näillä samoilla kriteereillä. Toteutuksia tulemme arvoimaan jatkossa niiden pysäytysvoiman, ymmärrettävyyden, herättämän tunteen ja aktivointikyvyn kautta.

Markkinointi on ideatoimiala. On siis hyvä tiedostaa mistä idea alkaa ja mihin sen pitäisi loppua, jotta ydinasian välittyminen oikeanlaisena saadaan varmistettua. Idea johtaa suunnittelua ja mielestämme on vanhanaikaista lähestyä ideantuotantoa hallitsemattomien luovuuspuuskien kautta. Kuluttajatarpeet ja brändi johtavat ideointia, ei päinvastoin.

Idean ja toteutuksen erottamisessa täytyy varmistaa että kummallakin on riittävät elintoiminnot kasvaakseen. Jos näin ei ole, kannattaa tehdä johtopäätökset…

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

The way to get good ideas is to get lots of ideas and throw the bad ones away.
-Linus Pauling, Nobel Prize winner

Beatleseillä se oli valtava, David Bowiella suurtakin suurempi. Nokiankin se paisuu viikko viikolta.

Aion kasvattaa roskistani. Aion myös kierrättää koska se on tehokasta. Uskon että kovimmilla jäbillä ja jäbättärillä on isoimmat roskikset. Ideointi on volyymipeli, samoin kirjoittaminen. Tätäkin tekstiä edelsi siirrä roskakoriin toiminto.

Onko sinun roskiksesi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Sosiaalinen media muuttaa tavan jolla brändimerkitystä rakennetaan jatkossa.

Vähäkanavaisen TV-dominoivan pakkosyötön aikakaudella voitiin kuluttajille syöttää mainontaa joka sai aikaan toimintaa. Ilmiöiden rakentaminen pakkosyöttämällä on tänä päivänä harvojen huvi; ne joilla on resursseja paukuttaa Euroja Euron perään tukemaan etabloitunutta brändiä, toistamalla yksinkertaista viestihokemaa, rajaa ylhäältä-alas mallin useimpien markkinoijien toimenpidevalikon ulkopuolelle. Hyvä niin.

Toimenpiteet suunnitellaan alhaalta ylös

Jatkossa brändityö tehdään innovoiden. Tämä tarkoittaa merkittävää idea-kylvöä sosiaaliseen mediaan ja hyvin ideoiden erottamista akanoista. Kun sosiaalisessa mediassa idea lyö itsensä läpi, aloitetaan tämän hyvän idean kasvattaminen voimamediassa, eli perinteisessä yleistä mielipidettä korostavassa putkessa.

Sosiaalinen media, eli sossu, toimii parhaiten käynnistävänä mediana ja se tarvitsee tuekseen perinteisen median jotta idea voi kasvaa suureksi. Näinhän tapahtui Audille, joskin ei-halutulla tavalla. Ei Kiesi lähtenyt sosiaalisen median vaan voimamedian painostuksen takia. Sossun luukku toimi starttimoottorina, joka sytytti keltaisen lehdistön ja televisioiden väkevät koneistot. Näin juttu kasvoi isoksi ja johti johtopäätöksen tekemiseen.

Suosittelen siis valtaosalle markkinoijia napakampaa ideakylvöä sosiaalisessa mediassa. Tähän sopii mainiosti brandstreaming, osana progressiivisen markkinoinnin lähestymistä. Brandstreaming vie brändin sinne missä kohderyhmä jo on. Kahdensuuntainen brändiviestintä auttaa tunnistamaan merkitykselliset ideat jotka voidaan viedä voimamedian suurennuspöydälle. Tätä keskustelevaa markkinointia tulee tehdä joka päivä, brändimerkitystä vaalien.

Jätetään siis ideakokeilu voimamediassa niille joilla on varaa tuhlata resursseja. Keskitytään me muut tehokkaaseen brändinrakennukseen sosiaalista mediaa hyödyntäen.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja