Mainostoimisto W.Steinmann

Tehokkuutta on mennä sinne missä ihmiset jo on. Sosiaalinen brändi ei keskeytä vaan hengittää samaan tahtiin käyttäjiensä kanssa, myös sosiaalisessa mediassa.

Luetuin kirja tällä hetkellä on Facebook

On helppo uskoa naamakirjan kasvuennustuksen käyvän toteen. Käyttöehdoistaan huolimatta Facebook saa uusia käyttäjiä ja samalla yhä uudet ja uudet markkinoijatkin alkavat uskoa sosiaalisen median voimaan markkinointikanavana.

Mutsis on Facebookissa

Siellä on kohta kaikki, paitsi ehkä edelläkävijät. Raha ainakin on löytämässä Facebookin samassa vauhdissa kuin suuret ikäluokatkin, mikä sinänsä on hienoa. Nyt kannattaa aktivoitua sosiaalisessa mediassa, mutta muistetaan kuitenkin että sisältö ratkaisee, pelkkä näyttäytyminen riitä.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Luin kirjat “Mötley Crüe: Törkytehdas” ja “Isokangas&Vassinen: Digitaalinen jalanjälki” hitaasti kypsytellen elokuun aikana. Kuten Isokangas&Vassinen esipuheessaan toteavat, on tärkeää osata kertoa kiinnostavia tarinoita ja tuottaa hyvää tekstiä. On tietysti lukijan vastuulla muodostaa oma kuva siitä mikä on kiinnostavaa tarinointia, eikä näitä kahta alansa esimerkkiteosta voi suoraan verrata toisiinsa. Vai voiko?

Vassinen vs Mötley Crüe

Jalanjälkien kasvattaminen on raakaa työtä. Tämä käy ilmi sekä Vassisen että Mötiköiden kirjoista. Digimarkkinointi on ollut epäkypsää, mutta ensimmäinen kunnon sadon kypsyminen on lähellä. Verkon kautta tavoitetaan yhä paremmin vanhempaakin väkeä, joten salonkikelpoisuus massoille kommunikoinnin kautta on lähellä. Tämä tarkoittaa kypsymistä sekä budjetoinnin että toteutuksen tasoilla.

Olla ensimmäinen oli raakaa työtä myös Hollywoodin ns. todellisuudessa seikkailleille muusikoille, kun sekalainen rokkijoukkue etsi suonia ja sekoili koko rahan edestä – leikkaamatta ja laimentamatta.

Uutta, jännittävää, sekoilua, laajempi hyväksyntä, tylsistyminen

Molemmat teokset kuvaavat omilla tavoillaan uuden aikakauden alkua. Uuden ajanjakson joka lähtee pienen joukon itseensä uskomisesta ja kaikkien niiden vaikeuksien kohtaamisesta ja voittamisesta jotka ladun avaamiseen liitetään. ’Me vastaan muu maailma’ –asenne näkyy ulkopuolisille helposti sekoiluna, mutta todellisuudessa käytöksen takana kytee jokin suurempi ajatus, joka odottaa sitä omaa muotoaan joka voi saavuttaa laajemman pitämisen.

Suosio saavuttaa sankarimme. Laajempi hyväksyntä tuo vaurautta ja itsevarmuutta – myös oman aseman hyväksikäyttö kasvaa ja jotkut lähelläolijat joutuvat kärsimään. Kärsijöitä olivat henkilöt ja yritykset jotka eivät olleet perillä avautuvista mahdollisuuksista ja siksi ylenkatsoivat ladunavaajiamme. Kasvu seuraa kasvua ja aikansa kun juttu paisuu alkaa se tylsistyä ellei markkinointikoneiston seuraavaa, isompaa ratasta saavuteta.

Molemmat teokset kertovat hyvin mitä tehdä, mitä tehtiin jopa mitä saatiin aikaan. Miksi on kuitenkin markkinoijien pääkysymys ja tätä kulmaa olisi toivonut lisää. Sosiaalisen brändin mahdollisuudet yhdistettynä nykypäivän liiketoimintahaasteisiin on päivänpolttava keskustelu. Jos brändi ei lähesty toimintaansa sosiaalisen brändin mallin kautta käy sille kuin tukkahevin pioneerille, se hajoaa.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Tuttu logo otettu muokattuna käyttöön viestimään ristiriitaista viestiä merkin omaa aikomusta vastaan – Anti-Capitalist, Fail.

Tuttua logoa hyödynnetty oman asian kommunikoimiseen ilman suurempaa tarkoitusta vahingoittaa luovuttajalogoa – ADHD, milf inside.

Otetaan kilpailijan käyttämä ja toisen kilpailijan jopa rekisteröimä sana tai ilmaus ja käytetään sitä omassa mainonnassa…ei kuullosta kovinkaan reilulta.

Brändikaappaus käyttäjien ehdoilla

Paras brändikaappaus on kuitenkin se kun saadaan ihmiset omaksumaan juuri se meidän brändi ja korvaamaan sillä kaikkea mahdollista. Näin on tehnyt Uniqlo  erittäin onnistuneessa ja luovassa tekno-lähtöisessä Lucky Switch kampanjassaan, jossa ihmiset vapaaehtoisesti ottavat vastaan Uniqlo sisältöä millä sivustoilla vain käyvätkään. Kertokoon Uniqlo Lucky Switch -video loput. [valitettavasti tekijä estänyt embeddauksen eli kannattaa avata uuteen välilehteen..]

Nykykaappausten kärkisijoille sijoittuu myös se kun yleisö kaapataan osaksi sisältöä. Forever21 loi “panttivangeilleen” Tukholma-syndrooman sekunneissa omalla Time Square toteutuksellaan. Tälläkin kertaa videon upotus on no-go joten…Forever21 videoon tästä.

Kaapataan kun tavataan. Vai miten se nyt oli….

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Jätskiuutuudet, festaripromot, jalkapallo ja se että saa suunnitella ensi talven juttuja – siinä varmat kesän merkit.

Jäätelörintamalla tästä kesästä tekee poikkeavan aikaisempiin verrattuna, omien havaintojeni mukaan, vähäisempi mainospainoistus. Toukokuun lämmöt olivat kuitenkin kohdallaan ja jäden syöminen saatiin käyntiin ajoissa mikä tekee kulutukselle hyvää. Nyt on hyvä tuutata menemään läpi kesän vaikka sataisi kissoja ja koiria. Erityiskiitokset laku-Ainosta.

Kaikki menee kaikille festareille. Toimii kuin junan vessa silloin ennen kun junat liikkuivat luotettavasti. Ennen festivaaleille mentiin musan perässä, sitten kaverit ja itse kokoontuminen (lue dokaus) vaihtui tärkeämmäksi. Ehkä kaupalliset palkinnot ottavat jatkossa yliotteen syistä mennä festareille… toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Jalkapallo on tietenkin Jo’bulani tai Jabulani. Tuli taas se kesä kun tuotekehittäjät ovat olleen erityisen ikäviä kassareita kohtaan – tuloksena sellainen arvokisapallo jota on taas ihan sietämättömän vaikea ottaa kiinni. Ihan katastrofi, ei voi pelaa jos tulee maaleja. Uskallatko siis katsoa kaikki pelit? Tällä kertaa voittajakin on vielä epävarma. Normaalisti kisajärjestäjä voittaa, mutta nyt RSA kaipaa lisää kisavieraita käyttämään jokainen sen arvioidun 3000 Euroa, kiitos. Toivotaan kuitenkin hyviä kisoja ja että Afrikan maine kasvaa vaikka rahat menisikin.

Helmenä pohjalla on kuumottaa itseään kesähelteillä ensi talven kampanjoista ja muista pakkashauskoista toteutuksista. Markkinointi käy edellä aikaansa, ollen suunnittelupöydällään kohta jo ensi vuoden festareissa. Nautitaan kuitenkin nyt tästä kesästä lakujätskin, fussballin ja promojen kera.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

On hienoa miten helpoksi veroilmoituksen teko on tehty. Paketti tulee esitäytettynä kotiin ja jos halua rastittaa kohdan ”saa käyttää puolison hyväksi” sen voi tehdä pankkitunnuksien kautta verkossa. Jos unohtaa koko veroasian niin ei haittaa, ainakaan niin paljoa kuin viime vuosituhannella. Kuinka helppoa onkaan laiminlyödä verotukselliset epäkohdat. Muistuukin väkisin mieleen vanha läppä: ”Perinteiset markkinointiratkaisut ovat veronmaksua innovaatiolaiskuudesta.”

Markkinointiko investointi?

Jos markkinointi on investointi, niin sen pitäisi kerryttää pääomaa. Pääoma näkyy taseessa. Investoinneista voi tehdä poistoja ja niin edelleen klassisen finanssibingon sääntöjen mukaisesti.

Kampanjarekisterin luominen oli kymmenisen vuotta sitten nouseva puheenaihe ja on sitä edelleen mitä suuremmissa määrin. 2000-luvun alkupuolella saatettiin osallistaa kuluttajia ja kerätä heiltä tietoja, ihan vain koska niin voitiin tehdä. Laajempi tietojen käyttö ja hyödyntäminen oli vähäistä. Yleisö ostettiin aina uudestaan ja myöhemmin taas uudestaan, eikä siltoja bränditoimenpiteiden välille rakennettu vaan yleisö hylättiin heti kun Elvis jätti rakennuksen.

Brändipääoma on käyttäjien omissa päissä

Brändin suurin pääoma on sen käyttäjät. Ilman käyttäjiä ei ole myyntiä ja ilman myyntipotentiaalia brändiarvo sukeltaa. Käyttäjät ovatkin brändin juuret joilla se kiinnittyy liiketoimintaan.

Sosiaalinen brändi kerryttää oman toimintansa kautta uskollista käyttäjäjoukkoa – omaa yhteisöään. Tämä yhteisö on mitä suuremmassa määrin investoinnin tulos. Uskolliset käyttäjät vaikuttavat brändin tulokseen pitkällä aikajänteellä, lisäten turvallisuudentunnetta tulevien myyntien arvioimiseen. On helpompi hengittää kun tietää että siellä ne uskolliset ovat ja kohta ostavat tyytyväisinä juuri sitä meidän tekemää.

Kaikki on markkinointia

On vaikeaa nähdä markkinointikokonaisuus investointina. Kaikki mitä teemme on markkinointia ja kaikki tekemisemme eivät kai voi olla investointeja, vai voivatko?

Yhteisömarkkinointi on selkeämpi kokonaisuus jota voidaan hyvinkin käsitellä investointina. Siksi suoraan käyttäjät ja asiakkaan näkyvät tilinpäätöstiedoissa numeroina, eikä brändifiilispääomahötön näennäisarvottamista tarvita todentamaan yhteisön taloudellista merkitystä brändille.

Koska yhteisö on brändille tärkeä, siihen kannattaa panostaa ja koska yhteisön taloudellinen merkitys on todennettavissa numeroin on sen kehittämiseen käytettävät varat oltava poistokelpoisia.

Eiköhän ladata arvoa tasekirjaan hyvällä joukolla uskollisia käyttäjiä. Sosiaalinen brändi – muuttaa myös kirjanpidon.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Unless your advertising is based on a Big Idea, it will pass like a ship in the night.
-David Ogilvy-

On merkittävä ero siinä perustuuko mainonta isoon ideaan vai onko mainos iso ideamme. Ideoita tarvitaan vaikka luovuutta halutaankin blogistanissa verrata eri ruumiineritteisiin.

Kun ideoita tarvitaan ja niitä myydään asiakkaalle, niin onhan se ymmärrettävää että iso idea on arvokkaampi kuin pieni idea. Tottakai me lähdetään ison idean kautta liikkeelle. Iso toimii paremmin kuin pieni, eiks je?

Kirjoitetaanpa Ogilvyn näkemys tälle vuosituhannelle…

Unless Big Idea is based on outpost strategy, it will pass like a ship in the night.
-W.Steinmann-

On vaikea luopua isosta ideasta, eikä välttämättä ole mitään syytäkään. Kuitenkin se missä iso ideamme esiintyy ja miten se käyttäytyy muuttuu ratkaisevasti.  Mainossuoriteperusteinen markkinoinnin suunnittelu on pimeän yön lipuja ja sen edustajat kadonneita seiloreita.

Iso idea löytyy jatkossa taustalta ja ohjaa toimenpide-fragmenttejamme kasvavaksi kokonaisuudeksi. Ja kun yleisömme löytää ison ideamme omilla yksilöllisillä tasoillaan, muuttaa se brändimme merkitystä.

Mr. Big Idea, on tullut aika luovuttaa päänäyttämö ja siirtyä ohjaajan jakkaralle. Markkinointiyhteisö kiittää ja luottaa kykyynne tuottaa menestystä uudessa roolissanne.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

On hyvä että sosiaalisesta mediasta puhutaan jo laajemmalti, ihan sponsoroiduissa blogeissa saakka ja arvovaltaisemmalle kohderyhmälle kuin markkinoinnin varhaisille omaksujille. Näin hyvä koska kohta pääsemme puhumaan itse asiasta eli sosiaalisesta brändistä, sillä sosiaalinen media on kuitenkin vain kanava.

Pitkään hoettu kliseinen mantra idean merkityksestä ei ole ollut turhaa huutelua. Merkittävä haaste sosiaaliselle brändille on kuitenkin löytää sille sopivat sosiaaliset tilanteet ja tavat käyttäytyä – puhutaan siis brändin sijoittelusta ja sisällöstä.

Kun informaatio tarkoittaa viestiä jonka merkityksen vastaanottaja on tulkinnut, on aika päräyttävää huomata että olemme itse asiassa vasta siirtymässä datamarkkinoinnista informaatioaikaan. Sen verran vähäistä on transmediallinen kampanjointi ja eri toimenpiteen osasten suunnittelu synergiseksi kokonaisuudeksi. Haluamme kaikki tilaa omalle tulkinnallemme, mutta harvassa on ne kerrat kun oman oivaltamisen onnentunne meidät valtaa.

Siinä missä ideat (aatteet, arvot, eettiset käsitykset, maailmankatsomukset, teoriat) ovat sisällöllisiä yksiköitä, meemit ovat vapaan tai tuotetun valinnan kohteena olevaa informaatiota.[2] Meemin valikoituminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, jossa ihmiset sekä kopioivat toinen toistensa valintoja että haluavat erottua muista. [Lähde: Wikipedia]

Hyvältä idealta vaaditaan erittäin paljon, muuten meemimarkkinointi tulee ja putsaa pöydän. Pitäkäähän siis ideanikkaripertsat varanne, sillä meemilaaksoon on tullut kevät!

Hop hop tekemään sosiaalisia brändejä!

Teknokraattinen lähestyminen, jossa tekniikan hallitsijoilla olisi kaikki valta on niin antiikin Kreikkaa. Vaikka Kreikan asia on meidän asia, niin voitaisiinko sopia että on ihan jees pitää konepelti kiinni, luottaa huoltohenkilökuntaan ja keskittyä itse siihen miten kanava palvelee parhaiten oman sosiaalisen bränditavoitteen saavuttamisessa. Ettei tarttis mennä konehuoneeseen, vaan vois pysyä komentosillalla, jonne markkinakarit ja paratiisisaaret näkyvät parhaiten.

Onhan se nyt tuloksekkaampaa keskustella siitä miten jotain käytetään, kuin siitä mitä se on. Muistetaan kuitenkin, että diskuteeraaminen sopii länsinaapureillemme ja että me olemme tekijäkansaa, eli hop hop tekemään sosiaalista brändityötä.

Koskakohan viimeksi autokoulussa opetettiin auton mekaniikkaa ja kaasarin purkamista? Koskakohan sponsoroiduissa blogeissa puhutaan sosiaalisista brändeistä?

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Olipa kerran tarinan alku, keskikohta ja loppu. Alkunsa sai brändiviesti, edetäkseen keskialueen kautta päätyyn, jossa loppu koitti. Sama toistui kerta toisensa jälkeen, milloin missäkin välineessä eikä mikään voinut muuttaa tarinaa. Siitä piti tarinanikkarit hyvää huolta, olihan heillä maineen- ja brändinhallinta osana toimenkuvaa.

Kävi kuitenkin niin että tämä tarina tarinasta saavutti oman loppunsa. Tuli ilmi että kuulijakunta alkoi haluta jotain uutta. Muutakin kuin sitä vanhaa kaavaa. Mitä jos pääsisi itse vaikuttamaan sisältöön? Ainakin vapaus valita omat tarinat nousi arvoonsa. Tuli siis aika kuopata se bränditarina jonka tunsimme.

The End Of Storytelling

Itseään toistavan tarinan korvaajaksi on löytynyt narratiivi (myöh. kertomus). Semanttisesti tarina ja kertomus ovat lähellä toisiaan mutta ajatuksellisesti voidaan lähteä siitä että kertomus on se parempi vaihtoehto luoda brändimerkitystä. Kertomuksen merkittävin etu on mahdollisuudessa kertoa viesti eri tavalla eri yksilöille ja edelleen eri ryhmille. Näin jokainen kertomukseen osallistuja on vuorovaikutuksellaan vastuussa siitä, millaiseksi kertomus muodostuu.

Kertomuksen tapahtumien ei tarvitse edetä kronologisesti. Mahdollisuus takaumiin luo oman haasteensa ja mielenkiintonsa markkinointiviestinnän suunnitteluun. Entä miten otetaan huomioon kertomusten kohdat jotka eivät suoraan kuljeta juonta eteenpäin? Miten myyn tämän asiakkaalleni joka ei tunne transmedia-ajattelua?

Transmedia on fragmentoitunut ja monitulkintainen kokonaisuus, jossa eri sisältöjä levitetään yleisölle eri kanavien kautta. Transmedia käyttää fragmentoitumista eli sirpaloitumista voimavarana kuljettaessaan yleisöä eri kohtaamispisteidensä välillä, siten että yleisö muodostaa ketjuttuneesta kokonaisuudesta oman tulkintansa.

Ajatella, minulle ei siis enää pakkoannostella markkinointipropagandaa. Voin siis itse vaikuttaa brändisisältöön ja jammailla brändini kanssa kuten haluan. Toimii!

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Eilen DNA:n henkilökunta järjesti mielenilmauksen Kampin Narinkkatorilla. Hyvän markkinointitavan mukaisesti brändin mielikuvalliset aseet oli otettu käyttöön, mutta tällä kertaan sitä itseään vastaan. Pätkätyöt ja muut henkilökunnan ja työnantajan välejä hiertävät epäkohdat kerrottiin myös mainos-sloganien kautta.

Hyvää markkinointia on pitäytyä siinä ideassa jonka varaan brändi on rakennettu ja kertoa tätä brändin omaa tarinaa kaikissa paikoissa ja tilanteissa. Koska kaikkeen mitä me ajattelemme nyt vaikuttavat aikaisemmat kokemukset, on pysyttävä tarkkana kun haluamme kommunikoida muutoksesta. Ihmiset nimittäin huomaavat vain muutoksen ja muutos on aina suhteellista, joten sitä pitää osata annostella oikein.

Elämä on, DNA ei. Melko reilua.

Kun näin eilen joukot kylttien kanssa ja kuulin jonkun huutavan megafoniin iskulauseita ja epäkohtia, oli ensimmäinen ajatukseni: ”Onko tämä mainos vai oikea mielenosoitus?” Mieleeni tuli jopa mennä kysymään lakkovahtinauhaa käsivarressaan pitävältä henkilöltä että mistäs nyt tuulee. Oletteko mainostamassa vai miksi mekastus? Siksikin oikeaoppisella tavalla muistikuvat aikaisemmista mainonnan uroteoista tulvivat mieleeni että itse tärkeä sisältö epäkohtien esiin nostamisesta vaimeni.

DNA ei ole vastuullinen, se on halpa. Näin ollen jollain perverssillä tavalla koin empaattista mielihyvää kaikkien DNA liittymän haltijoiden puolesta. Sillä jos pätkätyöt ja työntekijöiden selkänahan nylkeminen pitävät puhelujen hinnat kurissa, niin sehän vain vahvistaa halpa-brändiä, eikö vain? Eihän Nokiankaan hintapositio ole kiltteydellä ansaittua.

En ole DNA:n asiakas, enkä näe itseäni sellaisena varsinkaan tähän mennessä keräämieni mielikuvien pohjalta. Työntekijät ovat tärkeä voimavara brändille ja Zappos on jopa kirjannut yrityskulttuurinsa ja henkilöstönsä asiakkaidensa edelle. Sieltä se hyvä asiakaskokemus tulee.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Olipa kerran parrakas pyhimys, päällään papinkaapu, joka ratsasti valkoisella hevosella levittäen markkinoinnin ja mainonnan jouluista evankeliumia. Ihmiset ottivat pyhimyksen ilolla vastaan ja jättivät puukenkiinsä tämän hevoselle heinää, porkkanaa ja sokeripaloja. Pyhimyksen mukana kulkenut musta apulainen tyhjensi lahjat kengistä, jonka jälkeen pyhimyksemme täytti ne lahjoilla.

Tapahtuipa eräänä päivänä niin että kohderyhmää oli kohdannut se kaikkein väistämättömin. Aika oli patinoinut kohderyhmää niin että se ei edes tunnistanut itseään peilistä, eikä muistikaan ollut entisensä dementia-aaltojen pyyhkiessä poloisen ohimoita. Ei ollut tällä enää juurikaan annettavaa omalle yhteisölleen. Näin oli kohderyhmästä tullut kohdehyhmä, joka ei tunnistanut edes itseään.

Taakse olivat jääneet ne ajat kun kohderyhmän luona vietettiin massahurmoksellisia kokoontumisia, jotka lähentelivät jopa joukkopsykoosin merkkejä. Aika oli tehnyt siis tehtävänsä ja nyt ihmiset eivät nähneet tarvetta löytää kohderyhmää viettääkseen hyvää joulua.

Niin kävi kohderyhmälle kuin muillekin tuhmille lapsille. Pyhimyksen mukana kulkenut musta apuri sulki sen säkkiin ja vei Espanjaan. Jos siis haluat löytää ikääntyneen kohderyhmän, suuntaa matkasi Espanjaan.

Kohderyhmä on klisee, eivätkä ihmiset halua tulla kohdatuksi kliseenä. Olen oman itseni kohde, yhden hengen yleisö, joskin verkottunut sellainen.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja