Olipa kerran tarinan alku, keskikohta ja loppu. Alkunsa sai brändiviesti, edetäkseen keskialueen kautta päätyyn, jossa loppu koitti. Sama toistui kerta toisensa jälkeen, milloin missäkin välineessä eikä mikään voinut muuttaa tarinaa. Siitä piti tarinanikkarit hyvää huolta, olihan heillä maineen- ja brändinhallinta osana toimenkuvaa.
Kävi kuitenkin niin että tämä tarina tarinasta saavutti oman loppunsa. Tuli ilmi että kuulijakunta alkoi haluta jotain uutta. Muutakin kuin sitä vanhaa kaavaa. Mitä jos pääsisi itse vaikuttamaan sisältöön? Ainakin vapaus valita omat tarinat nousi arvoonsa. Tuli siis aika kuopata se bränditarina jonka tunsimme.
The End Of Storytelling
Itseään toistavan tarinan korvaajaksi on löytynyt narratiivi (myöh. kertomus). Semanttisesti tarina ja kertomus ovat lähellä toisiaan mutta ajatuksellisesti voidaan lähteä siitä että kertomus on se parempi vaihtoehto luoda brändimerkitystä. Kertomuksen merkittävin etu on mahdollisuudessa kertoa viesti eri tavalla eri yksilöille ja edelleen eri ryhmille. Näin jokainen kertomukseen osallistuja on vuorovaikutuksellaan vastuussa siitä, millaiseksi kertomus muodostuu.
Kertomuksen tapahtumien ei tarvitse edetä kronologisesti. Mahdollisuus takaumiin luo oman haasteensa ja mielenkiintonsa markkinointiviestinnän suunnitteluun. Entä miten otetaan huomioon kertomusten kohdat jotka eivät suoraan kuljeta juonta eteenpäin? Miten myyn tämän asiakkaalleni joka ei tunne transmedia-ajattelua?
Transmedia on fragmentoitunut ja monitulkintainen kokonaisuus, jossa eri sisältöjä levitetään yleisölle eri kanavien kautta. Transmedia käyttää fragmentoitumista eli sirpaloitumista voimavarana kuljettaessaan yleisöä eri kohtaamispisteidensä välillä, siten että yleisö muodostaa ketjuttuneesta kokonaisuudesta oman tulkintansa.
Ajatella, minulle ei siis enää pakkoannostella markkinointipropagandaa. Voin siis itse vaikuttaa brändisisältöön ja jammailla brändini kanssa kuten haluan. Toimii!
Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja
