Mainostoimisto – Advertising Agency – W.Steinmann – Helsinki, Finland

On hyvä että sosiaalisesta mediasta puhutaan jo laajemmalti, ihan sponsoroiduissa blogeissa saakka ja arvovaltaisemmalle kohderyhmälle kuin markkinoinnin varhaisille omaksujille. Näin hyvä koska kohta pääsemme puhumaan itse asiasta eli sosiaalisesta brändistä, sillä sosiaalinen media on kuitenkin vain kanava.

Pitkään hoettu kliseinen mantra idean merkityksestä ei ole ollut turhaa huutelua. Merkittävä haaste sosiaaliselle brändille on kuitenkin löytää sille sopivat sosiaaliset tilanteet ja tavat käyttäytyä – puhutaan siis brändin sijoittelusta ja sisällöstä.

Kun informaatio tarkoittaa viestiä jonka merkityksen vastaanottaja on tulkinnut, on aika päräyttävää huomata että olemme itse asiassa vasta siirtymässä datamarkkinoinnista informaatioaikaan. Sen verran vähäistä on transmediallinen kampanjointi ja eri toimenpiteen osasten suunnittelu synergiseksi kokonaisuudeksi. Haluamme kaikki tilaa omalle tulkinnallemme, mutta harvassa on ne kerrat kun oman oivaltamisen onnentunne meidät valtaa.

Siinä missä ideat (aatteet, arvot, eettiset käsitykset, maailmankatsomukset, teoriat) ovat sisällöllisiä yksiköitä, meemit ovat vapaan tai tuotetun valinnan kohteena olevaa informaatiota.[2] Meemin valikoituminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, jossa ihmiset sekä kopioivat toinen toistensa valintoja että haluavat erottua muista. [Lähde: Wikipedia]

Hyvältä idealta vaaditaan erittäin paljon, muuten meemimarkkinointi tulee ja putsaa pöydän. Pitäkäähän siis ideanikkaripertsat varanne, sillä meemilaaksoon on tullut kevät!

Hop hop tekemään sosiaalisia brändejä!

Teknokraattinen lähestyminen, jossa tekniikan hallitsijoilla olisi kaikki valta on niin antiikin Kreikkaa. Vaikka Kreikan asia on meidän asia, niin voitaisiinko sopia että on ihan jees pitää konepelti kiinni, luottaa huoltohenkilökuntaan ja keskittyä itse siihen miten kanava palvelee parhaiten oman sosiaalisen bränditavoitteen saavuttamisessa. Ettei tarttis mennä konehuoneeseen, vaan vois pysyä komentosillalla, jonne markkinakarit ja paratiisisaaret näkyvät parhaiten.

Onhan se nyt tuloksekkaampaa keskustella siitä miten jotain käytetään, kuin siitä mitä se on. Muistetaan kuitenkin, että diskuteeraaminen sopii länsinaapureillemme ja että me olemme tekijäkansaa, eli hop hop tekemään sosiaalista brändityötä.

Koskakohan viimeksi autokoulussa opetettiin auton mekaniikkaa ja kaasarin purkamista? Koskakohan sponsoroiduissa blogeissa puhutaan sosiaalisista brändeistä?

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Sosiaalisen median kasvupyrähdys on lähellä. Sossun vauvavaihe alkaa olla takana kun YouTube:kaan ei enää pyöri antiikkiselaimissa. Markkinoinnin kuopus, ehkä jopa lellikki on ehtimässä ikään jolloin identiteetti alkaa nostaa päätään. Vapaan kasvatuksen tuotoksena sossua ei ole yliehdollistettu kaikille näin-on-aina-tehdyille, vaan sen on annettu kasvaa omaksi uudeksi itsekseen.

Nyt kun sossu alkaa koko ajan paremmin tiedostaa omaa itseään, olemme huomanneet keskustelun siirtyvän sosiaalisesta mediasta sosiaalisiin brändeihin. Sosiaalinen media on vain kanava, siinä missä television mainoskatkokin. Toki sossu mahdollistaa jotain sellaista mihin TV-keskeytys ei vielä pysty.

Näin ollen koko keskustelu sosiaalisuudesta muuttuu mediakeskeisyydestä brändiin ja sen tuottamaan sisältöön liittyväksi. Eihän mainoskatkoistakaan palaveerata ilman sisältöä kuin median ostamisen yhteydessä ja silloinkin yhä enemmän mainosväittämien ollessa kuvassa mukana? Vielä eilen riitti 30 sekuntia tai FB sivu ja auto palkinnoksi… huomenna haluamme brändiemme etuvartiolta enemmän.

Sosiaalisen brändin maitohampaat heiluvat ja alta työntyvät rautaiset korvaajat, joita on syytä huoltaa vähintään 2 kertaa päivässä ja aina kun syöt… Sosiaalisuuden rautahampaiden ilmaantuessa saattaa olla syytä turvautua oikomishoitoon, jotta toimenpiteet saadaan ketjutettua kauniiksi kokonaisuuksiksi. Uudella toimenpiteiden ketjuttamisella saadaankin purevat toimenpiteet ja kaunis hymy samassa paketissa.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Kun tarjonta ylittää kysynnän, vaikuttaa se hintoihin laskevasti. Chris Anderson väittää kirjassaan ”Free: The Future of a Radical Price” että kaikki asiat jotka ovat tehty ideoista, kohtaavat vääjäämättömän hintojen laskun paineen. Aivan kuten Stewart Brand on julistanut: informaatio haluaa olla ilmaista.

Sosiaalista mediaa on helppo lähestyä ilmaisena, sillä ainakaan vielä mediatoimistot eivät myy sosiaalisen median viraaliefekti- ja suositteluratkaisuja kohderyhmäkauppana. Sossu nähdään yksinkertaisimmillaan brändin Facebook sivun pystyttämisenä ja sehän ei maksa muuta kuin vähän aikaa tekijältään.

Media ilmainen, tuotanto maksullinen. Rynnättäisiinkö siis sosiaaliseen mediaan ja luukutettaisiin kaupallista hapatusta ihmisille siellä missä he ovat? Itse en ainakaan halua olla FB’ssä ideaköyhän mainospommituksen kohde, joten en voi tätä kenellekään muullekkaan suositella.

Konventioiden rikkominen

Halpa ei voi olla hyvää on esimerkki konventiosta, joka on saatu murrettua tuotantoteknisellä tehokkuudella. Uuden markkinointitavan merkittävin haaste on murtaa konventio siitä, että ilmainen on arvokkaampaa kuin maksullinen. Jos tieto haluaa olla ilmaista ja ihmiset haluavat asiat ilmaiseksi, tulevat nämä kaksi asiaa muuttamaan tavat joilla markkinointiorganisaatiot ja -ohjelmat tulevaisuudessa rakentuvat.

Vaikka joku aina maksaa sen ilmaisenkin lounaan, on ymmärrys itsestään levittyvästä viraalimarkkinoinnista ja peer-to-peer suosittelusta ottanut tuulta alleen, sillä kyllähän se ilmaisuus kiinnostaa myös ostajaa.

Markkinointiorganisaatiolla onkin edessään muutosjakso, jonka aikana valmistellaan markkinointipossen kyvykkyys siirtyä ostajan puolelta tuottajan jakkaralle. Jatkossa markkinointipäällikkö ei ole erikoistunut vain median ostamiseen vaan myös mediana olemiseen, sillä siksi vahvasti brändi on läsnä kaikessa mitä tehdään.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta parantaa fiilistä. Brändi ei siis jatkossa voi ostaa itselleen suosiota vaan se täytyy ansaita tekemällä, mieluiten joka päivä.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja

Sosiaalinen media muuttaa tavan jolla brändimerkitystä rakennetaan jatkossa.

Vähäkanavaisen TV-dominoivan pakkosyötön aikakaudella voitiin kuluttajille syöttää mainontaa joka sai aikaan toimintaa. Ilmiöiden rakentaminen pakkosyöttämällä on tänä päivänä harvojen huvi; ne joilla on resursseja paukuttaa Euroja Euron perään tukemaan etabloitunutta brändiä, toistamalla yksinkertaista viestihokemaa, rajaa ylhäältä-alas mallin useimpien markkinoijien toimenpidevalikon ulkopuolelle. Hyvä niin.

Toimenpiteet suunnitellaan alhaalta ylös

Jatkossa brändityö tehdään innovoiden. Tämä tarkoittaa merkittävää idea-kylvöä sosiaaliseen mediaan ja hyvin ideoiden erottamista akanoista. Kun sosiaalisessa mediassa idea lyö itsensä läpi, aloitetaan tämän hyvän idean kasvattaminen voimamediassa, eli perinteisessä yleistä mielipidettä korostavassa putkessa.

Sosiaalinen media, eli sossu, toimii parhaiten käynnistävänä mediana ja se tarvitsee tuekseen perinteisen median jotta idea voi kasvaa suureksi. Näinhän tapahtui Audille, joskin ei-halutulla tavalla. Ei Kiesi lähtenyt sosiaalisen median vaan voimamedian painostuksen takia. Sossun luukku toimi starttimoottorina, joka sytytti keltaisen lehdistön ja televisioiden väkevät koneistot. Näin juttu kasvoi isoksi ja johti johtopäätöksen tekemiseen.

Suosittelen siis valtaosalle markkinoijia napakampaa ideakylvöä sosiaalisessa mediassa. Tähän sopii mainiosti brandstreaming, osana progressiivisen markkinoinnin lähestymistä. Brandstreaming vie brändin sinne missä kohderyhmä jo on. Kahdensuuntainen brändiviestintä auttaa tunnistamaan merkitykselliset ideat jotka voidaan viedä voimamedian suurennuspöydälle. Tätä keskustelevaa markkinointia tulee tehdä joka päivä, brändimerkitystä vaalien.

Jätetään siis ideakokeilu voimamediassa niille joilla on varaa tuhlata resursseja. Keskitytään me muut tehokkaaseen brändinrakennukseen sosiaalista mediaa hyödyntäen.

Mikko Kaijansinkko on W.Steinmannin strategiajohtaja